Iloinen Gorgo, tarina nimen takaa - Kaarina Silmunen

Iloinen Gorgo, tarina nimen takaa

Elelipä kerran, kauan kauan sitten, kaukaisessa maassa Olympos-vuoren tietämillä joukko jumal-ja taruolentoja. Heidän elämänsä ei aina ollut selkeää eikä yksinkertaista, eivätkä edes jumalat, kykloopeista, satyyreistä, kentaureista, nymfeistä, titaaneista sun muista puhumattakaan, olleet ykskantaan hyviä ja hyveellisiä vaan suorastaan inhimillisiä. Eipä siis ihme, että heille sattui ja tapahtui eikä heidän vaiheistaan aina saatu pidettyä tarkkaa lukua.

Hesiodos, euroopan vanhinpana historiallisena henkilönä tunnettu kirjailija kuitenkin yritti parhaansa ja kokosi kreikkalaisen jumaltaruston yksiin kansiin noin 700 vuotta ennen ajanlaskumme alkua kirjassaan ”Jumalten synty”. Kaikesta huolimatta tai ehkä juuri kaiken huomioden, Gorgon/gorgojen tarina ei ole aukoton.

Lähtökohtana voitaneen pitää kuitenkin pitää kaunista nuorta naista, sisarussarjan vanhinta, joka kullankeltaisten pitkien hiustensa myötävaikutuksella hurmasi ja vietteli Poseidonin, meren jumalan, Athenen, tiedon, viisauden ja sotataidon jumalattaren temppelissä. Henkilökohtaiseksi loukkaukseksi alueellaan tapahtuneen viettelyksen kokenut Athene halusi kostaa nuorelle kaunokaiselle taikomalla hänestä käärmepäisen ja torahampaisen hirviön, jonka katse kivettäisi jokaisen, kehen se kohdistuisi.

Monipolvisesti etenävän tarinan seurauksista kaksi on erityisen merkittävää oman tarinani kannalta. Ensimmäisenä se, että Gorgoksi muutetun, Medusa-nimisen hirviön voimaa alettiin pitää niin vahvana, että Gorgon kuvaa käytettiin torjumassa pahoja voimia niin kaupunginmuureissa, amuleteissa ihmisten kauloilla kuin kilvissä ja hautakoristeinakin.

Ja lopulta me, huhtikuussa 2014, ties monennellako tutkimusretkellämme syvälle Maremma Lazialen sisäosiin, löydämme muinoin hyvin vauraan etruskikaupunki Norchian uskomattoman upean hautalaakson kaukaisimmilta haudoilta Gorgon. Tuo hirviöjumalatar, hautaa jo arviolta 2500 vuotta vahtinut ja ajan saatossa hiuksensa ja hampaansakin menettänyt, vinkkaakin minulle irvistyksen sijaan silmää, ja kehottaa viemään eteenpäin sanaa siitä, minkälaisia ihmeitä maailmassa voi tapahtua, kunhan silmänsä ja sydämensä pitää auki. Jopa sellaisia, että paha muuttuu hyväksi ja paholaisjumalatar Iloiseksi Gorgoksi.

Entä mitä sanotte siitä Gorgojen tarinan käänteessä, missä Meduusan pään irtileikkaamisen hetkellä Meduusasta syntyy Pegasos, tuo valkea lentävä hevonen, jonka eräs tärkeistä tehtävistä jo muinaisten kreikkalaisten ajalla oli toimia mm.kirjailijoiden muusana!? Eihän minulla tämän jälkeen ollut edes mahdollisuutta olla ottamatta Iloista Gorgoa kumppanikseni kirjojen ja tutkimusretkien ihmeelliseen maailmaan.